Kurkistus SUPLI:n toimintaan

Olin syksyllä harjoittelussa Suomen Uusperheiden Liitossa. Opiskelen sosionomiksi Turun ammattikorkeakoulussa, ja tämä harjoitteluni SUPLI:ssa oli teemaltaan hallinnollinen.

Harjoittelukokemus on ollut antoisa – eikä vähiten SUPLIssa työskentelevien rautaisten, mutta hyvin humaanien ammattilaisten vuoksi. SUPLI:n työtapa on tiimihenkinen ja ketterä, ennakkoluuloton ja avarakatseinen, ja koin heti oloni kotoisaksi. Harjoitteluni myötä olen saanut syvyyttä aiempaan tietooni uusperheistä. Olen saanut olla mukana monenlaisissa tilaisuuksissa, kuten liiton vuosikokouksessa, RAY:n seurannan ja arvioinnin koulutuspäivässä sekä uusperheneuvojien kehityshankkeiden esittelytilaisuudessa.

Tein suuren oivalluksen harjoitteluni aikana: ymmärsin koulutuksen merkityksen yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja edunvalvontatyössä entistä laajemmin. Helposti sitä ajattelee, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on medianäkyvyyttä ja barrikadeille nousemista, mutta SUPLI:ssa ymmärsin, miten suuri merkitys tiedon jakamisella, ammattilaisten kouluttamisella ja pitkäjänteisellä verkostotyöllä on. Oli erityisen hienoa päästä mukaan koulutuksensa päättävien uusien uusperheneuvojien valmistumistilaisuuteen, jossa he esittelivät moninaiset, suurella innolla ja ammattitaidolla tekemänsä kehittämishankkeet. Oli vaikuttavaa nähdä se innostus ja koulutuksesta saatu tietotaito, jonka nämä ammattilaiset tulisivat viemään osaksi omia työympäristöjään ja asiakaskuntiaan.

Harjoitteluni SUPLI:ssa lisäsi myös ymmärrystäni järjestötyöstä, ja koska harjoittelujaksoni käsitteli nimenomaan sosiaalipalveluiden organisointia ja johtamista, tuli järjestötyötä tarkastelua juuri johtamisen näkökulmasta. Toiminnanjohtaja Larkela kuvailee itse omaa johtajuuttaan tiimin vetämiseksi, jossa hänen asemansa on oleellinen vastuunkantajana ja järkkymättömänä taustatukena. Hänen johtamistyylinsä muistuttaa lähinnä kumppanuusjohtajuutta, jossa olennaista on osallistuminen, läpinäkyvyys, tavoitteellisuus, monimuotoisuus ja vastuunkanto. Talentian nettisivuilla esitetään teesi johtajuudesta: ”Johtaminen sijaitsee ihmisten välisissä suhteissa. Johtaminen ei ole henkilön ominaisuus, vaan työyhteisön jäsenten vuorovaikutuksen tulos.”  Tässä hengessä SUPLI:ssa toimitaan: yhdessä, vuorovaikutuksessa ja jokaisen vahvuuksista hyötyen. Uusperheasia on Suomessa hyvissä käsissä!

– Anna

Anna Antikainen

Anna Antikainen

Anna Antikainen on kolmannen vuoden sosionomiopiskelija (Turun AMK).

Lapsettoman äiti- ja isäpuolen suusta

Olin menneellä viikolla luennoimassa uuspareille uusperheistä, uusperhedynamiikasta ja sosiaalisesta vanhemmuudesta. Olen kerta toisensa jälkeen nöyrä näiden ihmisten edessä, jotka tulevat kuulemaan luentoa ja hakemaan työkaluja omaan parisuhteeseensa pitkän, usein hektisenkin työpäivän tai muiden päivän askareiden jälkeen.

Luennolla syntyi mm. keskustelua aiheesta lapseton äiti- ja isäpuoli. Miten ryhtyä vanhemmaksi toisen lapsille kun ei ole koskaan hoitanut edes omia lapsia? Onko se mahdollista? Pitääkö siihen edes pystyä? Ja jos pitää, niin millä tasolla. Etenkin äitipuolelle vaatimukset ovat usein ankarat. Vaaditaan välitöntä rakastamista ja kiintymystä itseltä –usein myös ympäristön paineet vaikuttavat asiaan.

grandstand-330930_640

Kukaan ei synny vanhemmaksi, vaan vanhemmaksi kasvetaan. Vanhemmaksi kasvetaan vähitellen kiintymyssuhteen muodostumisen kautta.

Kiintymyssuhteen muodostumiseen liittyy myös kyky pitää toinen ihminen mielessä silloinkin kun hän ei ole fyysisesti läsnä. Vanhemman pitää lapsi mielessä varmistaa, että vanhempi kykenee eläytymään lapsensa mieleen ja hän vastaa lapsen kokonaisvaltaisiin ruumiillisiin ja tunneviesteihin riittävän oikein.

Pari ensimmäistä vuotta se lapsi aina kysyi multa työmatkojen jälkeen, että miksi mä en koskaan soita tai viestittele sille. Enhän mä voinut siihen vastata, että kun en mä muista matkoilla, että sä olet olemassa.

Uusperheessä lapseton kumppani on täysin uudessa tilanteessa. Hän ryhtyy samaan aikaan sekä puolisoksi että vanhemmaksi. Siirtymä yksineläjästä tai kahden aikuisen parisuhteesta perheelliseksi ilman kahdenkeskeistä seurustelua tai yhteistä harkintaa perheen perustamisesta on järjettömän iso muutos elämässä.

Että sellainenkin, että enhän mä ymmärtänyt, että ei lapsi opi tai usko kerrasta. Mä ajattelin, että kun mä kerran sanon sille, että astiat laitetaan aina tiskikoneeseen, niin ne laitetaan sinne. Mä otin henkilökohtaisena loukkauksena, kun se ei tehnytkään niin. Työkaveri sitten lämpimästi opasti, että lapset ei ole vielä ihan valmiita ihmisiä, että niille täytyy toistaa asioita usein satoja kertoja.

Lapseton sosiaalinen vanhempi, isä- tai äitipuoli ei ollut vanhempi koskaan aiemmin elämässään eikä hänellä ole välttämättä mitään kokemusta lasten kanssa elämisestä ja olemisesta. Hän ei ole ehkä koskaan hoitanut tai hoivannut eikä ehkä nytkään halua sitä. Uusperhettä perustettaessa otetaan kuitenkin aina koko paketti – myös ne toisen lapset.

head-776681_1920

Koska kiintymyssuhdetta ei ole muodostunut, eikä siten kykyä pitää lapsi mielessä välttämättä ole, on lapseton isä- tai äitipuoli usein perustavanlaatuisten kysymysten edessä, joita lapsia omaava kumppani saattaa ihmetellä.

Mä en vielä oikein ymmärrä sitä yhdessä syömistä. Että syödään perheenä. Jos mulla ei ole nälkä, niin enhän mä silloin syö. Mä syön silloin kun mulla itsellä on nälkä – en mä siihen muita tarvitse.

Lapseton isä- ja äitipuoli kiintyy lapseen vähitellen sosiaalisena vanhempana omaan tahtiinsa. Sen verran kuin on kiintyäkseen. Kasvaa vanhemmaksi omaan tahtiinsa. Sen verran kun on kasvaakseen. Itselle kannattaa olla armollinen eikä vaatia liikaa. Vuosien kuluessa ja useimmiten juuri niiden kielteisten tunteiden kautta syntyy aito kiintymys ja välittäminen. Lapsia on omaavalta vanhemmalta vaaditaan myös kärsivällisyyttä. Ja iso kasa tukevaa rautalankaa, josta vääntää lapsettomalle kumppanille, miten lapsen kanssa kuuluu toimia.

Mulle tuli suurena yllätyksenä, että jääkaapissa täytyy olla ruokaa. Mistä mä olisin sen voinut ymmärtää? Mä olen aina syönyt ulkona tai töissä. Nyt kotona on joku, jota mun täytyy ruokkia ja yrittää pitää muutenkin hengissä.

– Kirsi

Parempi kuin Top Gun

Rakastumisen huuma ja se tunne, kun saa vastarakkautta. Rakkaudentunne täyttää kaiken, koko ilmatilan.  Olet kertakaikkisen ihana, täydellinen. Ensimmäinen oikea rakkaus, se puuttuva palanen.

love-600488_1280

Meidän rakkaustarinan rinnalla kulki alusta lähtien toinenkin tarina: uusperheen arjen ja vanhemmuuden tarina, jonka päähenkilöinä keikoilee sekalainen lajitelma äitejä, isiä, isäpuolia, äitipuolia, teinejä, taaperoita ja vauvoja. Alkuhuumassa olimme kompastua utopistiseen toiveeseemme, että arjen tarina noudattelisi samaa kulkua kuin meidän rakkaustarina.

Odotimme, että kaikki muutkin ymmärtäisivät ja hyväksyisivät rakkaustarinamme,  jännitimme ja toivoimme, että lapset sopeutuisivat isän ja äidin uuteen kumppaniin ja uskoimme vakaasti, että äiti- tai isäpuolena rakastaisimme bonuslapsiamme kuin omiamme. Meidän perheestä tulisi  idyllinen, lähes ydinperheen kaltainen.

Salaisesti toivoimme, että tila-auto täyttyisi toisilleen vielä vieraista lapsista, jotka suhtautuisivat uuteen perheeseen mutkattomasti, toisiaan arvostaen, rakastaen ja kunnioittaen.  Takapenkiltä  lasten salaiset toiveet sinkauttivat äiti- ja isäpuolet taivaan tuuliin ja tipauttivat taivaasta oikeat, omat äidit ja isät paikoilleen.

Melko paljon puhumattomia ja toteutumattomia toiveita yhdelle, siipiään kokeilevalle uudelle perheelle.

Eletään kolmatta vuotta yhteistä uusperhe-elämää ja olo on kuin lentokoneessa, joka alkaa laskeutumaan epämukavuutta aiheuttavan turbulenssin saattelemana. Kotona eteisessä kompastelen sinun lapsesi kuraisiin kenkiin. Omien lasteni lattialla likaisena lojuvat sukat ärsyttävät vähän vähemmän. Puhutte keittiössä kieltä, jota en ymmärrä.  Menneisyytesi puhuu ii-kieltä. Itse en viitsinyt opetella. Tahdon, että opettelemme yhdessä jonkun uuden kielen, meidän oman kielen.

aircraft-804079_1280 (1)

Tunnen oloni epävarmaksi, epämukavaksi ja araksi. Hermoa kiristää ja tunnen häpeällistä mustasukkaisuutta.  Väsyttääkin.  Hyppään omaan poterooni turvaan, painan kypärän syvemmälle päähän ja vedän omat lapseni turvaan kainalooni.  Käsken sinua pysymään omassa poterossasi ja heittelen teräviä sanoja, joiden tarkoitus onkin satuttaa.

Turbulenssi tärisyttää koko taloa niin, että se ajaa meidät lopulta esiin poteroistamme.  Ehdotat, että kiinnitetään turvavyöt, puhutaan siitä, mikä on oikeasti tärkeää ja laskeudutaan turvallisesti. Maankamaralla voin irrottaa kiristävän kypärän ja paljastaa hermostuksesta hikiset hiukseni sinulle. Silität  silti ja kehut kauniiksi. Vaikka väsyttää, puhumme läpi yön, jotta opimme uuden, yhteisen kielemme alkeet.

Tiesittehän, että lentokoneet on suunniteltu kestämään turbulenssin aiheuttamat äkilliset rasitukset. Niiden kunto tarkistetaan ja ne huolletaan säännöllisesti.

– Elisa

Mikä teidän järjestönne perustehtävä on?

Olen työskennellyt Suplin järjestösihteerinä noin puolitoista vuotta. Olen päässyt hyvin sisälle työhöni, mutta toisaalta minulla on vielä aitiopaikka tarkastella toimintaa ikään kuin ulkopuolisen silmälasein. Mikä mielestäni toimii? Mikä voisi olla toisin? Olisiko jotain käytäntöjä, joista Supli voisi kenties hyötyä?

Alusta asti olen ihaillut sitä kristallinkirkasta näkemystä omasta perustehtävästään, joka suplilaisilla, nykyään myös minulla on. Oletteko kuulleet hissipuheesta? Hissipuhe on sellainen lyhyt napakka esitys oman yrityksen toiminnasta, jolla saadaan muut ymmärtämään ja kiinnostumaan toiminnasta. Hissipuhetta on mahdotonta pitää, jos oman organisaation perustehtävä ei ole selvillä.

Minulle on ensimmäisestä päivästä asti opetettu näin: Supli tekee töitä uusparien kanssa. Parisuhde on uusperheen ydin. Kun me tuemme uusparien suhdetta, niin se hyvinvointi valuu koko perheeseen kattaen myös uusperheen lapset ja nuoret.

DSC_0111

Näin yksinkertaista, kun sen osaa! Kirkkaasta perustehtävästä on paljon hyötyä järjestösihteerin työssäni. Se auttaa asiakastyössä uusparien kanssa. Se auttaa, kun mietimme kolmen työntekijän kompaktilla tiimillä, että riittävätkö resurssit lähteä mukaan johonkin hankkeeseen. Voimme aina miettiä, että parantaako ja tukeeko tämä hanke tai yhteistyökumppanin kanssa toimiminen uusparien ja sitä kautta koko uusperheen hyvinvointia. Tältä pohjalta päätöksiä on helppo tehdä. Selkeä perustehtävä auttaa myös siinä, kun kerromme toiminnastamme rahoittajalle.

Olen tällä viikolla täyttänyt RAY:n hakulomakkeita vuodelle 2016. Hakulomakkeet ovat monessa järjestössä pakkopullaa, osittain niin on Suplissakin. Jos voisimme valita, käyttäisimme ilman muuta hakemuksiin menevän työajan uusparien kanssa toimimiseen. Mutta koska rahoituksemme tulee suurelta osin RAY:lta, on heillä ilman muuta oikeus ja velvollisuus kysyä meiltä hyvinkin tarkkaan, mihin käytämme hakemamme rahat. Lomakkeita on ilo täyttää, kun tietää, mitä Suplissa oikeasti tehdään. Merkityksellistä työtä uusparien hyväksi.

Suplin perustehtävää tukee myös Vuokko Malisen tuore väitöskirja uusparisuhteen tukemisesta. Malisen tutkimustulokset osoittavat, että uusparisuhteen onnellisuus perustuu moninaisuuteen ja onnellisuuden positiiviseen kehään. Kehä toimii niin, että kun yhtä parisuhteen ulottuvuutta saadaan parannettua, heijastuu se myös muiden osa-alueiden toimivuuteen myönteisesti. Tämä näkyy uusperheissä niin, että uusparisuhteen toimivuuden parantuessa myös vanhemmuuden hoitaminen uusperheessä paranee. Kun uusvanhemman hyvinvointi paranee parisuhdeongelmien helpottaessa, heijastuu se myönteisesti koko perheeseen ja edelleen lasten hyvinvointiin.

Siksi Supli tekee jatkossakin töitä uusparien kanssa!

– Kirsi

Ammattilaisille ja vertaisohjaajille suunnattu koulutustapahtuma, Parisuhdepäivät

Valtava puheensorina. Innokkaalta vaikuttava joukko kulkee pitkin käytävää ja selaa erilaisia esitteitä, kirjoja ja muita julkaisuja.

Tuotteitaan esittelevät: Mannerheimin lastensuojeluliitto, Kirkkohallituksen perheasiat, ADHD liitto, Suomen Uusperheiden Liitto ry, Suomen kasvatus- ja perheneuvotaliitto, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry., Ensi- ja turvakotien liitto, Kaksikulttuuristen parien ja perheiden Duo-projekti, Sateenkaariperheet ry, Setan Yhdenvertainen vanhuus -hanke, Väestöliitto ja Kataja-Parisuhdekeskus, koko valtakunnallinen parisuhdeverkosto.

Kuntatalolla, Helsingissä on paikalla n. 200 eri parisuhdealan toimijaa kunnista, seurakunnista, järjestöistä sekä yksityiseltä sektorilta. Osa tutustuu verkostoon ensimmäistä kertaa, mutta paikalla on myös jo kymmenettä kertaa osallistuvia konkareita.

On käynnissä ennaltaehkäisevän parisuhdetyön suurin koulutustapahtuma Parisuhdepäivät.

pasupäivät 2014Katsaus historiaan

Kataja-Parisuhdekeskuksessa pantiin 2000 luvun alussa merkille, että Suomessa on useita erilaisia järjestöjä, joiden toimitaan kuuluu myös parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat. Ajatus yhteistyöstä ja verkostoitumista vaikutti erinomaiselta tavalta jakaa osaamista ja oppia toinen toisiltaan.

Neuvottelut toimijoiden yhteisestä neuvottelupäivästä aloitettiin Väestöliiton ja Kirkkohallituksen perheasioiden kanssa vuoden 2004 aikana.

Parisuhdetyön ensimmäiset neuvottelupäivät järjestettiin 12.–13.5.2005 Kirkkohallituksen tiloissa. Teema: Toimiva parisuhde ja ammatillisen tuen verkostot.

Järjestävien tahojen lisäksi mukana oli edustajat Sosiaali- ja terveysministeriöstä, Kuntaliitosta, STAKESista, Kiteen kaupungista, Ylöjärven seurakunnasta, Lastensuojelun keskusliitosta, Suomen kasvatus- ja perheneuvoloiden liitosta, Seksuaaliterveyden osaamiskeskuksesta, Vantaan perheasiain neuvottelukeskuksesta, Mannerheimin lastensuojeluliitosta, Ensi- ja turvakotien liitosta, Pelastakaa lapset ry:stä, Sexposta, Suomen mielenterveysseurasta ja Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta.

Tapahtuma oli erittäin onnistunut ja sen toteuttamista päätettiin jatkaa. Suunnittelutiimiin Katajan, Väestöliiton ja Kirkkohallituksen lisäksi tulivat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto sekä Ensi ja turvakotien liitto. Tapahtuman kohderyhmää laajennettiin myös Perhe-hankkeen kuntien työntekijöitä koskevaksi.

Palaute

Osallistujille on lähetetty jokaisen kymmenen toteutuneen tapahtuman jälkeen palautekysely. Palautetta on kerätty lähes kaikesta aina ilmoittautumisjärjestelyistä jokaiseen yksittäiseen luentoon saakka.

Palaute on ollut kokonaisuudessaan erinomaisen hyvää,  yli 4 (asteikolla 1-5) Vaikka tyytyväisyys tapahtumaan oli ilmeistä, näkyi monien vastauksissa, että verkostoituminen ja ryhmätyöt yleensäkin koettiin väsyttävänä. Tarve saada mahdollisimman paljon informaatiota parisuhteeseen liittyvistä kysymyksistä koettiin selvästikin niin suurena, että muuhun käytetty aika tuntui turhauttavalta.

Verkostoitumispäivistä koulutuspäiviin

Parisuhdepäivät yleisöä ja LauraVuosittaisen Parisuhdepäivät -koulutustapahtuman järjestäminen käynnistyy aina saman vuoden aikana, kun edellinen tapahtuma on juuri saatu päätökseen. Parisuhdeverkosto kokoontuu Kataja-Parisuhdekeskuksen kutsumana miettimään seuraavan vuoden teemaa ja luennoitsijoita. Seuraavan vuoden alussa alkaa jo luennoitsijoiden tavoittaminen.

Tutustumista, verkostoitumista ja pienryhmiä ei tarvitse enää suunnitella, sillä olemme siirtyneen saadun palautteen myötä järjestämään pelkästään koulutustapahtumaa, jossa on esimerkiksi kuluvana vuonna kymmenen eri luentoa! Monta erilaista kurkistusta parisuhdetyön laajaan kenttään.

Verkostoitumista onneksi tapahtuu joka kerta. Yhteiset ruokailut, parisuhdeverkoston esittelypöydät, käytäväkeskustelut ja lyhyet porinat luentojen jälkeen varmistavat sen, ettei päiviltä tarvitse poistua tältäkään osin tyhjin käsin. Jo pelkkä tieto siitä, että näin suuri joukko ihmisiä on kiinnostunut parisuhteiden vahvistamisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä, auttaa monia jaksamaan työnsä arjessa.

Parisuhdepäivät 2015

Kuluvan vuoden innostavana teemana on Perhe on pahin? -vanhempien parisuhde ja kasvava lapsi.- Kaiken se kestää. Vai kestääkö?

Mitä kaikkea parisuhde kantaa perheen sisällä? Välillä on tukalaa olla yhdessä, kun ei tiedä, mikä syntyy mistäkin. Havainnot, kokemukset, tulkinnat, tunteet ja tahto kiertävät tutkimatonta kehäänsä, jossa on vaikea saada kiinni siitä, mistä on kyse.

Kuinka erottaa parisuhteen sisäisiä vaikeuksia suhteen ulkopuolisista asioista? Voiko oman lapsen tai lapsettomuuden synnyttämiä kysymyksiä edes ajatella ulkopuolisina asioina?

Vanhempien välinen parisuhde on perheen sisäisten suhteiden suurin yksittäinen vaikuttaja. Kuinka vaalia siitä, että parisuhde olisi oikeasti voiman lähde, – kenties jopa silta yli synkän virran kaiken keskellä? Miten tunnistaa, mistä tässä on kyse?

Perheissä on ADHD oireilua. Päihteet pyörivät arjessa. Kulttuurit törmäilevät. Lapsilla on monenlaisia kasvamiseen liittyviä kipuja. Vanhemmat voivat huonosti keskenään. Perheen roolit ovat epäselviä. Mikä avuksi?

Kuinka minä työntekijänä olen tämän kaiken keskellä?

Ajankohta: 24.-25.11.

Paikka: Kuntatalo, Toinen linja 14, Helsinki

Hinta: 130,- koko tapahtuma. 95,- yksi päivä

Ilmoittautuminen: http://bit.ly/1QltlxS

Kohderyhmä: Kuntien, seurakuntien ja järjestöjen työntekijät, sosiaali- ja terveysalan yrittäjät sekä vapaaehtoiset vertaisohjaajat.

Luennoitsijoina: Liisa Välilä, Kaisa Humaljoki, Pekka Aarninsalo, Helka Silventoinen, Raisa Cacciatore, Sirpa Salo, Sirpa Hopiavuori, Santtu Salonen, Antti Kaikkonen, Janna Rantala ja Anu Hagman

Lisätietoja: http://www.katajary.fi/koulutusta-ammattilaisille/parisuhdepaivat/parisuhdepaivat-2015

Miksi osallistua?

  • Parisuhteessa elämisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja terveyttä.
  • Valmius ohjata ja neuvoa asiakkaita parisuhdeasioissa on osa kaikkien sote-ammattilaisten osaamista.
  • Ammattihenkilön tekemä parisuhteen hyvinvoinnin puheeksi ottaminen on tehokas tapa päästä pohtimaan parisuhdeasioita sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanotoilla.

(THL, 1-2015)

Yksi Parisuhdepäivien tärkeimmistä tavoitteista on rohkaiseminen: Jokainen osaa- ajattelu, jossa pyritään karsimaan turhia parisuhdeasioiden puheeksi ottamisen liittyviä pelkoja. Mitä enemmän teemaa pohtii, sitä paremmin ymmärtää, etteivät parisuhteeseen liittyvät kysymykset ole sen kummempia kuin muutkaan ihmisen eloon liittyvät asiat. Emme voi milloinkaan ymmärtää kaikkea, mutta voimme aina tarjota ihmiselle kokemuksen siitä, että hän on tullut kuulluksi.

Monissa järjestöissä, kunnissa ja seurakunnissa joku yksittäinen työntekijä on kiinnostunut parisuhteen hoitamiseen liittyvistä kysymyksistä ja pitää parisuhdetyötä tärkeänä osana omaa työalaansa. Ja jää näkynsä kanssa yksin. Parisuhdepäivät kertoo 200 osallistujansa myötä, että meitä on monta.

Tietoa tarvitaan aina. Ajankohtaisia kysymyksiä käsittelevät luennot antavat paljon eväitä työn arkeen. Parasta tässä kaikessa on se, että parisuhdetyössä saa syödä kuormasta. Kaikki se oppi, minkä koulutuksissa saa, muuttuu lihaksi oman kodin ja lähisuhteiden arjessa. Tiukka treeni kotona kohottaa työkuntoakin.

Tervetuloa mukaan.

Sari Liljeström, Kataja-Parisuhdekeskuksen kouluttaja, joka vastaa Parisuhdepäivien sisällöstä yhdessä tiimin ja parisuhdeverkoston kanssa.

Suplin toimii ja tukee uusperheitä – katsaus syksyn toimintaan vol. 1

Suplilaiset ovat palanneet kesälomilta ja syksyn toimintaa viritellään kuntoon. Suuri osa syksyn toiminnasta on ollut markkinoinnissa jo keväästä asti, mutta osa hakee vielä paikkaansa.

Haluaisin poimia syksyn toiminnasta yhden helmen samalla muistaen sen, että kaikki toiminta on yhtä arvokasta ja tärkeää. Olemme vuosien varrella tavanneet lukuisia uuspareja, joista toinen on muodostanut uusperheen leskeyden kautta. Nämä uusparit ovat kipeästi kaivanneet juuri heidän erityiskysymyksiinsä sopivaa kurssia tai vertaisryhmää, ja nyt sellainen pystytään viimein järjestämään.

Suomen Uusperheiden Liitto ry järjestääkin marraskuussa uusparisuhteen voimavaroihin keskittyvän viikonloppukurssin, ja se on räätälöity uuspareille, joilla on ala-ikäisiä lapsia ja joiden uusperhehistoriaan liittyy leskeys. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Suomen nuoret lesket ry:n kanssa.

Kun uusperheessä on toinen tai kumpikin aikuisista on jäänyt leskeksi, voi olla hyvä tiedostaa ja pysähtyä pohtimaan mitä erityistä leskeys uusperheeseen ja uusparisuhteeseen tuo. Kun parisuhde päättyykin oman kumppanin kuolemaan, eikä eroon, voivat uusperheen haasteet olla hyvinkin erilaisia kuin ns. tavallisen uusperheen.

Biologiselle vanhemmalle esimerkiksi surevan lapsen erityistarpeet ovat tuttuja, mutta uusperheeseen tulleelle toiselle aikuiselle tilanne on useimmiten uusi, hämmentävä ja vaatii sopeutumista. Myös uuden kumppanin sukulaisten ja ystävien reaktiot voivat jännittää ja yllättää. Lasten tarpeiden huomioiminen ja hoitaminen voivat olla uusperhettä ja parisuhdetta yhdistävä tekijä.

Kurssiviikonlopun aikana on mahdollisuus jakaa omia kokemuksiaan tai vain kuunnella sellaisten pariskuntien tarinoita jotka ovat samassa tilanteessa. Yhteinen haaste ja ongelmien ja erityistarpeiden onnistunut ratkaiseminen yhdessä voivat lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta uusperheessä ja vahvistaa parisuhdetta. Lisäksi kurssilla etsitään jaksamiseen vanhempia uusperheen arjessa ja parisuhteen vahvistamiseen.

Viikonlopun aikana asioiden käsittelyn painopiste ei ole surussa ja leskeytymisessä vaan keskiössä on uusparisuhteen voimavarat. Lue lisää kurssista, mikäli aihe koskettaa sinua.

– Kirsi

Tunnelmia Lappeenrannan Uusperheneuvojakoulutuksen päätösjaksolta

Lappeenrannan Uusperheneuvojakoulutuksen päätösjakso on käynnissä. Koulutus alkoi Piiluvan leirikeskuksessa elokuussa 2014, ja nyt on aika päättää ryhmäprosessi.

Viimeisellä lähijaksolla opiskelijat ovat esittäneet omat kehittämishankkeensa luovasti pienryhmissä. Näiden kahden päivän aikana on kuultu musiikkia, nähty näytelmiä sekä käyty läpi monenlaisia toiminnallisia menetelmiä lukuisia keskustelutehtäviä unohtamatta.

Ryhmä on opiskellut yhdessä 10 kuukautta, joten tunnelma on myös erittäin haikea. Sekä meille suplilaisille että opiskelijoille.

Koulutus oli ensimmäinen Turun ulkopuolella toteutettu Uusperheneuvojakoulutus ja Suplille ainutlaatuinen tilaisuus solmia kontakteja Itä-Suomen toimijoihin. Olemme tavoittaneetkin ammattilaisia läpi koko Itä-Suomen, ja huomisessa päätösjuhlassa valmistuukin 21 uutta uusperheneuvojaa kattamaan aluetta.

Kiitos ryhmä, että olemme saaneet tehdä töitä kanssanne.

Lopuksi vielä muutama palaute ryhmän opiskelijoilta koulutukseen liittyen:

”Lähdin koulutukseen itseäni kehittämään ja sen myötä auttamaan sekä tukemaan erilaisia perheitä ja niiden jäseniä. Olen saanut koulutukselta kaiken sen mitä toivoin ja vielä enemmän. Kaikkea sisäistämääni en edes tällä hetkellä saa työstettyä ulos ajatuksistani. Koen kasvaneeni ihmisenä ja ammattilaisena. Matka, jonka käynyt opintojen alusta tähän päivään, on ollut mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. Tunteiden syvällisesti läpikäyminen on ajoittain ollut hyvin rankkaa, mutta keventänyt lopulta omaakin taakkaani. Lähtisin tälle matkalle uudelleen ja voin avoimesti suositella tätä koulutusta kaikille kiinnostuneille.”

******

”Olen varsin tietoinen siitä, että koulutuksesta saa juuri niin paljon kuin siihen sijoittaa. Sehän koskee elämän ilmiöitä ja tekemistä ylipäätään aikalailla yleispätevästi. Siksi olin varsin tyytyväinen koulutuksen annin lähtiessä viemään mukanaan. Kokemuksellinen tunne siitä että on jälleen saamassa itselleen ja omalle ammatilliselle tietotaidolle ja osaamiselleen merkittävää uutta, motivoi sinällään eniten.

Uusperheneuvojakoulutus tarjosi itselleni uutta ja paljon myös vanhan kertausta. Uusia näkökulmia löytyi paljon. Koulutuksen suurinta antia olivat uusiin ihmisiin tutustuminen ja kohtaaminen, koulutukseen sisältyneet toiminnallisen työskentelyt jaksot ja ennen kaikkea ne kaikki henkilökohtaiset ja ammatilliset pohdinnat, joita koulutus sai minussa liikkeelle.”

******

”Oivalluksen kuitenkin on, että vaikka uusperheillä on omat erityispiirteensä, jotka tulee auttamistyössä ottaa huomioon, on uusperheiden dynamiikka ylisukupolvisuuden näkökulmasta täsmälleen samansuuntaisia kuin minkä tahansa autettavan perheen kohdalla.

Ajattelen, että juuri tämän vuoksi auttajan on syytä ymmärtää, että vaikka uusperhe on omanlaisensa dynamiikan vuoksi enemmän kuin osiensa summa tulevat ihmiset uusperheisiin omien ylisukupolvisten taakkojensa kanssa. Onkin tärkeää nähdä, tehdä tietoiseksi ja oppia ymmärtämään, jotteivat perheenjäsenet toistaisi sitä mitä eivät muista.

Uusperheneuvojakoulutus vahvisti ajatusta siitä, että isä- ja äitipuolten äänen kuuleminen on oleellisen tärkeää uusperheen koossa pysymisen ja kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin kannalta.”

Kirsi

Tästä se alkaa – ajatuksia Uusperheneuvojakoulutuksen parissa työskentelystä

Olen aloittanut Suomen Uusperheiden Liitto ry:ssä työt 1.4.2014. Työnkuvaani kuului alusta asti Uusperheneuvojakoulutuksen koordinointi- ja järjestämisvastuu.

Pääsin tutustumaan koulutukseen läheltä osallistumalla siihen yhtenä ryhmäläisistä ja opiskelin vuosikurssin 2014 kanssa. En ollut läsnä työntekijänä, vaan tankkasin koulutuksen antamia oppeja ja kokemuksia opiskelijan roolissa. Tämä tunnekokemus on ollut erittäin tärkeä, kun nyt koulutuspäällikön roolissa suunnittelen ja kehitän koulutusta. Oman tunnekokemuksen kautta tiedän, mitä opiskelijat milloinkin käyvät läpi ja pystyn suhteuttamaan opetettavan aineksen ryhmäprosessin kulloiseenkin vaiheeseen.

Uusperheneuvojakoulutuksessa kulkevat käsi kädessä tietopuolinen opiskelu ja vahva kokemuksellinen oppiminen psykodraamatyöskentelyn kautta. Jos prosessia ei ole itse käynyt läpi, on koulutusta mielestäni haastava, ellei jopa mahdotonta järjestää.

Osana koulutuksen kehittämistä valmistuvat nyt myös nämä Uusperheneuvojakoulutuksen omat kotisivut, jotka toteutan itse asiassa koulutukseen kuuluvana kehittämishankkeena. Muu ryhmä on saanut todistuksensa jo marraskuussa 2014, minä toivottavasti toukokuussa 2015. Toinen iso osa koulutuksen kehittämistä ja tuotteistamista on Uusperheneuvojakoulutuksen rekisteröityminen. Rekisteröintihakemus on lähtenyt Patentti -ja rekisterihallitukselle marraskuussa 2014, ja tällä hetkellä odottelemmekin päätöstä R-merkin käytöstä koulutuksen markkinoinnin yhteydessä.

Kotisivut toimivat jatkossa Uusperheneuvojakoulutuksen markkinointi- ja tiedotussivustona, mutta myös jatkuvasti päivittyvänä tietolähteenä. Sivuille kootaan valmistuneiden Uusperheneuvojien kehittämishankkeita ja siten tuoretta, tutkittua tietoa uusperheistä.

Myös tämä blogi valjastetaan palvelemaan uusperheasiantuntijuutta. Blogiin tulee jatkossa sekä allekirjoittaneen että kouluttajien mietteitä uusperheasioista matkan varrelta, samoin artikkeleita opiskelijoilta.

Tervetuloa mukaan matkaan,

Kirsi Broström, koulutuspäällikkö, Uusperheneuvojakoulutus